tiistai 23. syyskuuta 2014

Mietteitä syksystä

Mitä sinulle tulee syksystä mieleen? Ehkäpä ruska, pimenevät illat ja hyvän kirjan pariin käpertyminen kaakaokupponen kädessä. Omenasato, marjat, oman tai vuokrapalstan sadon kerääminen ja maan valmistaminen talvilepoon ja sienestys, kenties? Vai mietitkö sittenkin kylmyyttä, harmautta ja synkeyttä sekä sateessa kastuneita kenkiä ja sukkia? Joillekin tulee energisempi olo, sillä syksy tuntuu heille uudelta alulta: koulut alkavat, työssäkäyvien mahdolliset kesälomat loppuvat ja uudet harrastusryhmät aloittavat toimintansa. Monelle varmasti puolestaan työnhaku tuntuu syksyisin entistä masentavammalta, eikä senkään kuvittelisi ajatuksena kauheasti innostavan, jos opiskelupaikka jäi saamatta yrityksestä huolimatta.

On selvää, että eri ihmisiin syksy vaikuttaa eri tavoin. Toiset piristyvät ja toiset masentuvat. Jälkimmäiseen auttaa monesti vaikkapa liikunta, ystävien tapaaminen, päivänvalossa ulkoilu, kirkasvalolamppu, tee, kynttilät, villasukat, kirjat sekä elokuvat. Ylipäätään kaikenlainen itselle mieleinen tekeminen voi olla avuksi syysmasennukseen. Jotkut saavat hyvän mielen syysvaatteiden shoppailustakin, vaikkakin henkilökohtaisesti allekirjoittaneen mielestä on turhaa joka vuosi ostaa uutta. Käsityötaitoinen voi ottaa projektikseen uudistaa vanhoja vaatteita, ja vaikkei neula sormissa pysyisikään ja kaavat olisivat silkkaa hepreaa, montaa asiaa voi modata silti kivemmaksi. Vaatteiden lisäksikin.

Tässä muutamia ideoita inspiroimaan kivaa syksytekemistä. Linkkien ideoista jotkut ovat helpompia, toiset vaativat enemmän vaivaa ja työkaluja.

Tee-se-itse projekteja @ Bored Panda

Buzzfeedin DIY -ideat

Hieman haastavampia vinkkejä Wonderful Engineering -sivustolta

Mutta mitä syksy on työttömälle? Työtön ei ole luultavasti mitenkään erikseen lomaillut, ja harrastusten aloittaminenkin voi olla niin ja näin, kun moni mahdollisesti kiinnostava asia tekee turhan ison loven kukkaroon. Mitä työtä ja opiskelua vailla oleva työtön voi odottaa syksyllä, noin niin kuin syyspäivän tasauksen lisäksi?

Ryhmältä tähän kysymykseen tuli monenlaisia vastauksia. Vapaus ja aika olivat yhdelle helpotus: ehtii nähdä ihmisiä, keskustella, olla luonnossa ja lukea, eikä kukaan ole määräämässä, miten päivänsä viettää. Kynttilöiden tuoma tunnelma ja villasukat ovat toiselle odottamisen arvoinen asia. Syksy sallii ne paremmin kuin kesä. Joku odotti TV-sarjojen uusia kausia. Aiemmin mainitut kaakaomuki ja hyvä kirjakin tulivat esiin. Loskaa ja kurjia ilmoja odotetaan kollektiivisella kauhulla... Syysflunssat tuntuvat enimmäkseen menneen tämän porukan kohdalla jo ohi sen verran kuin niitä oli ollakseen.

Vanhastaan syksyllä sadonkorjuun päätyttyä on Suomessa vietetty kekriä. Kekrillä ei aiemmin ollut mitään kalenteriin vakiintunutta päivää, vaan jopa samassa kylässä eri taloissa vietettiin kekriä eri päivinä, kukin silloin, kun peltotyöt oli tehty ja karja saatu pois laitumilta, talven tuiskuilta suojaan. Myöhemmin kekrin viettopäiväksi vakiintui marraskuun ensimmäinen päivä. (Ilmeisesti silloin hitaimmatkin olivat saaneet hommansa hoitumaan!)

"Myöhemmin kekrin vietto vakiintui marraskuun 1. päivään. Kekrin nimi (myös muodossa köyri, köyry, keyri ja keuri) juontaa pyörää ja kiertoa tarkoittavasta kantasuomalaisugrilaisesta sanasta *kekraj.

Kekrinä viettoon kuuluivat taiat, joilla varmistettiin sato-onni ja huolehdittiin karjan, lampaiden ja hevosten menestyksestä. Kekriyönä uhrattiin lammas eläinten suojelijoille ja sen luut vietiin lammaskarsinaan onnen säilyttämiseksi. Eläimille annettiin parasta ruokaa ja isäntä kävi ruokkimassa hevosensa henkilökohtaisesti.

Kekriaamuna noustiin varhain pirttiä lämmittämään, mikä ennusti virkeää tulevaa vuotta. Viimeisenä herännyttä kutsuttiin »köyriksi». Aamulla valmistettiin rieskaleipää, lihaa, kalaa, viiliä, maitoa ja talkkunaa. Myöhemmin tehtiin paisti perunoista, lihasta ja makkarasta. Päivän mittaan maisteltiin viinaa ja kekriä varten pantua olutta. Kaikkia juhlaruokia vietiin ensin haltijoille riiheen, uhripuulle tai uhrikivelle.

Kekrinä ruokaa piti tarjota kaikille syöjille, keitä vain olivat, tuttuja tai tuntemattomia. Anteliaisuus toi talolle hyvää onnea. Ruokaa piti syödä yhdeksän kertaa eikä sitä saanut korjata pois pöydiltä. Isännän piti humaltua päivän mittaan, jotta vilja kasvaisi hyvin. Toisaalta kylväjä, joka toimitti talon kylvöt, ei saanut olla päissään, muuten sato menisi pilalle.

Kekrinä lapset myös liikkuivat talosta toiseen naamioituina »köyrimörköinä». Hieman pelottavampi versio olivat »köyripukit», joiden asuna oli nurinpäin käännetty turkki. Vierailijat vaativat kestitystä. Jos sitä ei saanut, rupesivat he särkemään uunia. Yleensä sopuun kuitenkin päästiin ja kekrivieraat esittivät leikkejä ja tansseja.

Vainajien henkien uskottiin myös vierailevan kekrinä. Hengille lämmitettiin sauna, lämmitettiin vedet ja vietiin vastat, saippuat ja pyyheliinat. Kun henget olivat kylpeneet, talonväki meni saunomaan ja jätti tupaan katetun ruokapöydän odottamaan henkiä, että he saivat »rauhassa ravita»."

lähde

Lopuksi vielä syksyn raskautta helpottamaan pieniä päivän pelastavia vinkkejä.

- Aisla

Sumuisia aamuja ja sairasteluja

Maanantai alkoi tavalliseen tapaan tutustumisilla pajoihin. Pitkin vikkoa syysflunssa kaatoi porukkaa sängyn pohjalle.



Tiistaina paikalle päässeitä valokuvattiin Kaupin rannassa, metsässä ja laiturilla. Valokuvaajana toimi puupajan Jouni.


Keskiviikkona tutkimme voimavarojamme Susannan ja Katjan opastamana. Aloitimme purkamaan aihetta läsnäoloharjoituksella Katjan ohjauksella. Aiheen ympärille syntyi paljon keskustelua eri näkökulmista. Samalla vastailimme pitkiin sekä lyhyihin kysymyksiin, jotka koskivat omaa itsetuntoa ja itsetuntemusta. Lisäksi sunnittelimme puun, jossa roikkuu kaikki oman elämän osat.







Sekä kokosimme trangiat ja kokeilimme kuinka nopeasti saamme veden kiehumaan. Tutustuimme pakin käyttötarkoituksiin onnistuneesti.




Torstaina suuntasimme ilmaisen lounaan perässä keskustorille. Matka sujui leppoisasti metsäpolkuja pitkin. Saa syödä -tapahtuma houkutteli liikkeelle ja maistamaan hävikkikasviksista keitettyä soppaa. Keitto oli maukasta ja lisäksi oli tarjolla tuoretta leipää ja vesipullo. Ruokahävikki lahjoituksen teki Citymarket.



Saa syödä -tapahtuma houkutteli liikkeelle ja maistamaan hävikkikasviksista keitettyä soppaa. - See more at: http://www.saasyoda.fi/#sthash.GN8tNLgF.dpuf
Saa syödä -tapahtuma houkutteli liikkeelle ja maistamaan hävikkikasviksista keitettyä soppaa. - See more at: http://www.saasyoda.fi/#sthash.GN8tNLgF.dpuf





Loppupäivästä lähdimme Pyynikille sunnittelemaan Tredun lähihoitajaopiskelijoiden kanssa toimintapäivää vanhuksille. Villejä ideoita sateli, joista muodostui tämmöinen suunnitelma.





Perjantaina oli luvassa paljon liikkumista! Lähdimme aamupalan jälkeen kävelemään Kaupin pesäpallostadionia kohti. Aloitimme lämmittelyt jalkapallopelillä, kaikille tuli hetkessä kuuma. Venyttelimme ja tutustuimme pesäpallon saloihin kopittelemalla vielä ennen leikkimielistä peliä. Mukana oli muitakin Etapin pajalaisia.













maanantai 8. syyskuuta 2014

Luontoviikko

Viikko alkoi ryhmäläisillä pajapäivällä, jolloin päästiin kokeilemaan muita Etappi Ry:n pajatoimintoja eri toimipisteissä. Tuntumaa saatiin autopajalta, mediapajalta, puupajalta, leirivälinepajalta, ruokalasta sekä blogiryhmästä.



Tiistaina aloitimme päivämme tarkastamalla ja huoltamalla leirivälinepuolella messukatoksia. Ryhmämme paikkasi, pesi ja huolsi katokset käyttövalmiiksi seuraaville vuokraajille.
Huoltohommien ja ruokatunnin jälkeen jakauduimme pienempiin ryhmiin, joissa suunniteltiin ja neuvoteltiin optimaaliset varustelistat päiväretkille, jotka kaikkien tulisi pakata mukaan, sekä yhteisesti kannettavat retkitarvikkeet.




Keskiviikkona Ympäristötietokeskus Moreeniasta saapui Ekokumppanit Oy:n edustaja pitämään meille luentoa ympäristöasioista. Saimme myös koulutusta arjen ekoteoista, joiden avulla säästää luontoa ja rahaa arkipäiväisillä asioilla. Mieleeni jäi varsinkin osio, jossa vertailtiin konkreettisesti suihkussaolo minuuttien aiheuttamaa lovea lompakkoon vuoden aikana.
Iltapäivällä  jakauduimme kolmeen ryhmään, ja suunnittelimme kaikkien ryhmäläisten ruokavalioihin sopivan alkupalasalaatin, pääruoan sekä jälkiruoan tulevalle metsäretkipäivällemme. Ostoslistojen kanssa lähdimme lähikauppaan hankkimaan aineksia, ja saimme koko ruokakokonaisuuden tarvikkeet hankittua puolella päiväbudjetista! Osan ruoka-aineista ryhmäläiset toivat kotoaan, kuten yrtit, nokkosen, kuivatut sienet sekä mausteet. Haimme myös leirivälinepajalta nokipannun, jolla saisimme valmistettua ruokamme retkellä.


Torstaina lähdimme aamupalan jälkeen autolla kohti Sääksjärveä. Retkiparkkiin saapumisen jälkeen kävelimme luontopolkua pitkin Ammejärven laavua kohti, ja keskustelimme arjenhallintaan liittyvistä aiheista, kuten taloudellisista asioista, kodinhoidosta ja omasta jaksamisesta normaalissa arjessa. Nuotiopaikalle saavuttuamme sytytimme nuotion, ja aloitimme juuresten sekä salaattiainesten pilkkomisen. Valmistimme salaatin ämpäriin, muhennoksen suurella nokipannulla, ja paistetut omenat folioon käärittynä nuotiolla.

                  Leirinuotio Menu:
  • Vihreä salaatti, lisukkeena salaattikuutioita ja ananasta
  • Juures-sienimuhennus nokkosella ja tuoreilla yrteillä
  • Paistettuja omenoita vaniljakastikkeen ja hunajan kera

Alkuvalmistelut käynnissä



Sienten lisäystä muhennokseen


Lähikuvaa muhennoksesta


Viikon viimeisenä pajapäivänä lähdimme Kalevankankaan hautausmaalle kiertelemään. Kävimme katsomassa näköalatasannetta, muistomerkkejä sekä tutustuimme kauniisiin vanhoihin hautakiviin.
Pitkän kiertelyn jälkeen reippailimme keskustan tutustumaan Ratinan ulkokuntosaliin. Päivän lopuksi pidimme vielä puolentunnin ohjatun venyttelytuokion, jonka jälkeen pääsimme viikonlopun viettoon.
Näköalatasanne Kalevankankaalla








Ratinan Kumiankka

tiistai 2. syyskuuta 2014

Alku aina hankalaa

Uusi syksy ja uudet kujeet! Syksyn 2014 Luontopolku -paja käynnistyi maanantaina tutustumisella - niin ihmisiin kuin pajan toimintaankin. Aluksi nimien ja naamojen yhdistäminen oli hieman hankalaa (varmasti muillekin kuin allekirjoittaneille) mutta päivän aikana se alkoi pikku hiljaa sujua. Perinteiset tutustumisleikit olivat tässä apuna, vaikka ne näin suomalaisesta näkökulmasta tuntuvatkin ehkä monista hiukan lapsellisilta, pääasiassahan niitä tulee leikittyä pienenä; tarhassa, esikoulussa ja alimmilla luokka-asteilla.

Mieleen tuli Tim Walkerin kulttuurisokki hänen muutettuaan vaimonsa kanssa tänne ja aloitettuaan opettajana suomalaisessa alakoulussa. Eniten häntä järkytti se, miten erilaista suomalainen sosiaalisuus on verrattuna Yhdysvaltoihin. Viidesluokkalaiset nauroivat ehdotukselle aamupiiristä, jossa kerrottaisiin kuulumisia ja tervehdittäisiin toisia päivän aluksi. "Amerikkalaiset lapset ovat suomalaisia ystävällisempiä ja sosiaalisempia, mutta vain, koska opetamme sen heille. Sosiaaliset taidot eivät tule tyhjästä", kertoi Tim. Ja sen todellakin huomaa. Tutustumisen alkuun saattaminen oli hieman haparoivaa, mutta jo päivän päätteeksi muutamat ihmiset olivat päässeet juttelukontaktiin toistensa kanssa.

Ruokatauon jälkeen saimme ensimmäisen tehtävämme: meidän piti jakaantua kahteen ryhmään ja etsiä ryhmämme kanssa leirivälinevarastolta loue, joka useimmille oli täysin vieras väline. Sana loue muuten tarkoittaa ainakin jossakin saamen versiossa lokkia, jota kyseinen suoja hieman muistuttaakin, ainakin jos käyttää hieman mielikuvitustaan. Loueen löydyttyä se piti saada pihalle ja pystyyn. Kummatkin ryhmät onnistuivat tässä jokseenkin vaihtelevalla menestyksellä vähäisten pystytyspaikkojen vuoksi. Idea kävi kyllä selväksi.

Tiistai ei mennyt aivan aikataulun mukaan, sillä huomattiinkin, että bussit Takk:ille menevät sen verran harvoin, että kannattaisi mennä aiemmalla bussilla, vaikka sitten olisimmekin avoimien ovien päivässä tuntia etuajassa. Aamupäivällä piti olla blogityöskentelyä, mutta se jäikin väliin aikaistuneen lähdön vuoksi. Bussipysäkille lähdettiinkin jo aamupalan jälkeen. Pitkän ajomatkan päätteeksi pääsimme lopulta perille. Mukana oli pari kameraa, mutta toinen niistä sekoili eikä tallentanut kuvia lainkaan. Tässä kuvasaldo tiistailta.

















Keskiviikkoaamupäivä muodostui tiskaamisesta ja jeesusteipistä. Toisin sanoen olimme koko paikallaolevalla vahvuudella auttelemassa leirivälinepajalla, jossa käytännön työt koostuivat telttojen ja maakankaiden paikkaamisesta sekä ruoanlaittovälineiden tiskaamisesta. Tuli sitä puhdasta trangiaa muuten! (Ja muitakin, tietenkin, kuten allaolevassa kuvassa näkyy.)
Traumojen lähde.


Iltapäivä kuluikin sitten valokuvauksen harjoittelussa lyhyen briiffauksen jälkeen. Ohjeet olivat hyviä, mutta kameran asetukset sinänsä olivat monelle hieman mystisiä.


Happamia, sanoi luontopolkupajalainen päivän kymmenennestä pihlajanmarjakuvasta.

Vahinkoja sattuu...

Makroja!

Minkä värinen on punainen paloauto?

Se on ruoste.
Torstain retki suuntautui heti aamupalan jälkeen Kirskaanniemeen, jossa lyhyen pitkosreitin ja melko eeppisessä kunnossa olevan metsäpolun päätteeksi saavuimme nuotiopaikalle Höytämöjärven rantaan. Ensin harjoiteltiin nuotion sytyttämistä kikka kolmosineen kahdessa ryhmässä, ja melko pian saatiinkin ruokatulen lisäksi ryhmien omatkin pikku nuotiot loimuamaan. Syömisen lomassa keskusteltiin tehtävän sujumisesta ja vaihdettiin vinkkejä. Aterian kruunasivat makeat suklaabanaanit. Saadulla energialla olikin sitten hyvä pelata hieman. Lähin määritelmä pelille on paremman kuvauksen puutteessa amerikkalainen metsäfrisbee. Ensimmäisen joukkueen saatua kolme maalia täyteen lopetimme pelaamisen henkilövahinkojen välttämiseksi. Loppupäivä sujui rauhallisemmissa merkeissä, kirjoitimme nimittäin kirjeet tulevaisuuden itsellemme kolmen kuukauden päähän, eli pajan loppuajoille, sekä mietimme, mikä tekee hyvän ryhmän ja mitä arvoja haluamme omassa ryhmässämme pajajakson aikana noudattaa.

Lista näyttää kovan ajattelutyön tuloksena seuraavalta:

- Hyväntahtoisuus
- Hyväksyntä

- Yhdenvertaisuus
- Kunnioitus
- Positiivinen suhtautuminen
- Ympäristön kunnioittaminen
- Rauha ja tila

- Rehellisyys

Haastetta jaloille.

Rankka kaveri.

Lätäkkö.


Metsän satoa.



Oikeaoppinen suklaabanaani.




Sininen edustus.


Perjantai oli lyhyt päivä, joten siitä jää aika vähän sanottavaakin. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan Etapin ruokalaan, ja päivä päättyi kuntosalille, jossa oli hyvä rehkiä lihaksensa jumiin.

Tässä ekan viikon tunnelmia, jatkoa seuraa! Loppuun vielä syksyinen runo.


Syksyisin kypsyvät

Syksyisin kypsyvät
omenat ja ihmiset:
alkavat lakkoilla,
pudota kauemmas puusta

- Aisla Uuttu

Aisla ja Roni

Blogger template 'Browniac' by Ourblogtemplates.com 2008

Jump to TOP